Behse Anna‎ > ‎Etevät Behset‎ > ‎

Behse Carl von

Karl Theodor Behse (1800-1853) syntyi Franzburgissa Etupommerissa. Hän opiskeli Tartossa.  Päätettyään opintonsa hän muutti Pietariin, jossa hän työskenteli kuolemaansa asti. Pietarissa hänet ansiokkaan elämäntyönsä johdosta aateloitiin Carl von Behseksi. Hänen alkuperäinen nimensä ennen aatelointia oli Karl Kasper Theodor Behse.

 

Helsingin Hietaniemen alkuperäisellä, Suomen silloisen kenraalikuvernöörin Fabian Steinheil´in perustamalla, hautausmaalla oli hylätty, ruohikon peittämä hauta. Rautaristi oli vinossa ja teksti vaikea tulkita. Monet hautausmaalla vierailleet kulkivat haudan ohi ja haikein mielin pohdiskelivat: ”Kukakohan tuossa haudassa on, täysin hylättynä?”. Nyt hauta on restauroitu ja risti suorassa. Jouluna haudalla paloi kynttilä. Die Familie Behse in  Finnland on löytänyt esi-isänsä. Rautaristissä lukee: ” Hier ruhet der Pastor und Bitter Carl von Behse”. Mitä hänestä tiedämme?

 

Hän syntyi 19.8.1803 Franzburgissa ja on siten ainoa suomalaisen Behse-suvun sukuhaaran  jälkeläinen joka on syntynyt Saksassa (Ruotsin Etupommerissa. Hän kuoli 24.7.1853 Helsingissä. Nuori Carl opiskeli teologiaa Tartossa 1822-23 ja muutti Pietariin jossa hänet nimitettiin uskonnonopettajaksi Merikadetti- ja tykistökouluun ja St. Petrin–kouluun, joissa hän toimi vuosina 1826-1838. Tietojemme mukaan hän oli erittäin pidetty ja hänet nimettiin apusaarnaajaksi Pyhän Petrin kirkkoon ja pastoriksi saksalaiseen Pyhän Annen kirkkoon. Vuosina 1839-1852 hän toimi uskonnonopettajana kuuluisassa Smolna-instituutissa.

 

Hän avioitui Charlotte Reimersin (s. 31.10.1806 Tartossa, Eestissä, k. 27.4.1864 Pietarissa). Charlotte on haudattu Volkovon luterilaiselle hautausmaalle Pietariin. Pariskunta sai 13 lasta. Karl Kasper Theodor Behse aateloitiin sittemmin, jonka jälkeen hän otti nimen Carl von Behse.

 

Isä Carl matkusti ainakin kahdesti Helsinkiin tapaamaan poikaansa Peteriä. Pastori Behse perheineen mainitaan matkustavaisina Helsingissä kahteen otteeseen 1852. Kyseisenä vuonna 18.6. saapui höyrylaiva Murtaja Pietarista. Mukana oli 46 matkustajaa, mm. säätyläinen pastori Behse perheineen. Samana vuonna 30.9. saapui höyrylaiva Victoria Pietarista ja Tallinasta mukanaan 30 matkustajaa, mm. säätyläinen pastori Behse. Nämä tiedot ovat luettavissa lehdestä ”Finlands Allmänna Tidning” numeroista 140 ja 228.

 

Lapset Sophie ja Peter muodostavat siis yhdyssiteen sukuun Die Familie Behse in Finnland. Yksi kysymys  jää kuitenkin vastausta vaille.

 

Miksi Carl von Behse haudattiin Helsinkiin? Sairastuiko hän jollain vierailuillaan poikansa luona vai asuiko hän Helsingissä jonkin aikaa.

 

Hän oli vierailulla Peterin luona ja kuoli silloin 24.7.1853. Vainajan kuljettaminen höyrylaivalla Pietariin olisi todennäköisesti ollut kallista. Se olisi mahdollisesti ollut myös hautaamisen ajankohtaa (kuinka nopeasti kuoleman jälkeen olisi haudattava)koskevien säädösten vastaista etenkin kun Carl von Behse kuoli kesällä ja jäädytettyjä tiloja ei ollut käytettävissä.

 

Carl von Behse, pappi ja rukoilija, oli Pietarissa täysimittaisen uran suorittaneena palkittu aatelisarvolla. Jotta lukija saisi paremman kuvan Carlin työurasta, esittelemme neljä hänen työpaikoistaan.

 

Pyhän Annen kirkko

 

Pyhän Petrin kirkko

 

Smolna-instituutti

 

Merikadetti- ja tykistökoulu

 

 

 

Pyhän Annen Kirkko

 

 

 

Pyhän Annen kirkko Pietarissa (1834)

 

Pyhän Annen seurakunta rakennutti vuosina 1775-1779.Pyhän Annen kirkon Pietarissa paikalle, jossa oli 40 vuotta vanhempi kirkkorakennus ja siten eräs kaupungin vanhimmista kirkoista. Kyseinen rakennus on mainittu Venäjän liittovaltion muistomerkkiluettelossa.

 

Vuosina 1925-1934  kirkossa pidettiin säännöllisesti Neuvostoliiton evankelis-luterilaisen kirkon teologinen seminaari. Kirkko kuitenkin suljettiin vuonna 1935. Vuonna 1940 elokuvateatteri ”Spartak” avattiin sitä tarkoitusta varten peruskorjatussa kirkkorakennuksessa.

 

 Vuonna 1992 olisi glasnostin myötä kirkon palautuminen seurakunnalle ollut mahdollista mutta käytännössä tämä ei onnistunut koska elokuvateatteri ei saanut isompia tiloja muualta. Seurakunta sai kuitenkin oikeuden pitää jumalanpalveluksia entisessä kirkossa.

 

Kun elokuvateatteri vuonna 2001 suljettiin taloudellisista syistä seuraukset olivat odotetut. Kirkkorakennus peruskorjattiin yökerhoksi, joka toimi miltei koko vuoden 2002. Marraskuussa 2002 annetun häätötuomion jälkimainingeissa kirkko paloi 6.12.2002 maan tasalle.

 

On kerrottu, että kirkko rakennettaisiin uudelleen jota tarkoitusta varten Luterilaisen maailmanliitto on pyytänyt lahjoituksia valtiolta, yrityksiltä ja yksityishenkilöiltä.

 

 

 

 

Carl von Behse toimi uskonnonopettajana Merikadetti- ja tykistökoulussa.

 

 

 

 


 

Smolna-instituutti Pietarissa oli eräs Carl von Behsen työpaikoista 1800-luvun puoliväliin asti.



Smolnan tytöt

Herttoniemen kartanon viimeinen emäntä, Helene Bergbom s.Gripenberg, vietti kasvuikäisenä vuodet 1864-1867 Smolna-instituutissa Pietarissa. Smolna oli sisäoppilaitos. Käytöstapojen lisäksi tytöille opetettiin Smolnassa kieliä, maantiedettä, tanssia, musiikkia ja muuta sellaista, jonka katsottiin olevan hyödyksi ylhäisten säätyläisperheiden tyttärille.

Venäjän keisarinna Katariina II perusti Smolnan vuonna 1764. Hän uudisti venäläisen koululaitoksen valistusajan hengessä ja kiinnitti erityistä huomiota tyttöjen koulutusmahdollisuuksiin. Katariinan tavoitteena oli tuoda eurooppalainen sivistys Venäjään kansan omalla kielellä. Smolnassa opetuskieli oli pääosin venäjä, mutta opetusta annettiin myös saksaksi ja ranskaksi.

Kun Suomesta 1809 tuli Venäjän keisarikunnan suurruhtinaskunta saivat ylempien säätyläisperheiden tytöt oikeuden käydä Smolna-instituuttia. Sinä ajanjaksona, jonka Suomi oli autonominen suurruhtinaskunta, Smolnasta valmistui 176 suomalaista tyttöä. Sen lisäksi 48 tyttöä vietti lyhyempiä aikoja koulussa. Smolnan koulutus kesti seitsemän vuotta, jonka jälkeen oli mahdollisuus saada kaksivuotinen opettajakoulutus. Monet oppilaitoksesta valmistuneet työskentelivät sittemmin opettajina Smolnassa tai muissa kouluissa. Sen lisäksi, että Smolnan pääsyvaatimuksena oli oikea tausta, piti oppilaaksi pyrkivillä olla myös hyvät perustaidot sekä vahva hengellinen ja fyysinen terveys. Monet Smolnassa opiskelleet tytöt avioituivat venäläisten kanssa.

Suomalaiset Smolnan tytöt olivat kotoisin eri puolilta Suomea ja Venäjää. Useimmat kuitenkin tulivat Helsingistä tai Pietarista. Vanhemmat lähettivät tyttärensä Smolnaan jotta he saisivat kansainvälisen ja ajanmukaisen koulutuksen. Useimmat suomalaiset Smolnan tytöt olivat Helene Gripenbergin tapaan vapaaoppilaita.

Oppilaiden terveys oli usein koetuksella instituutin kylmissä saleissa. Helenen muistiinpanojen mukaan tytöt palelivat ohuissa koulupuvuissaan kun lämpötila sisällä saattoi laskea + 10 asteeseen. Ruoka oli Helenen mukaan hyvää, mutta annokset olivat kasvaville tytöille aivan liian pienet. Kaiken kaikkiaan koulun opetukseen ja ilmapiiriin oltiin kuitenkin tyytyväisiä. Tytöt saivat vierailla museoissa, taidenäyttelyissä, juhlissa ja baletissa. Koululla oli myös läheinen suhde keisarilliseen perheeseen.

 

Suomalaiset Smolnan tytöt olivat kunnianhimoisia huolimatta vastassa olleista kielivaikeuksista. Kolme tytöistä palkittiin koulun korkeimmalla kunnianosoituksella, keisarinna Katariinan kultaisella nimikyltillä. Suomalaiset tytöt olivat, toisin kuin venäläiset tytöt, hiljaisia ja opettelivat läksynsä hyvin.

till början av sidan

 

© Hertonäs gård 2008

 

Comments